keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24. JOULUKUUTA

Kovin hyvää Joulua kaikille ! :) 

Huuh mikä hälinäpäivä aatto aina onkaan.. Mä selvisin nyt sukuloimasta kotiin ja oon päivän mittaan napsinu muutaman (oikeesti muutaman) kuvan ja mietin tarinoida vähän tarkemmin mun joulusta tänä vuonna. Tää päivä oli tavallaan tosi erilainen kun on ollut koskaan, mutta tavallaan taas hyvinkin perinteinen. 




Ensimmäistä joulua tosi moneen vuoteen jopa minä olin aamupuurolla, vaikka jouduin siis siirtymään äidin luokse. Yleensä mä aina käänsin kylkee kun muut alotti puurolla ja söin sitten puolenpäivän jälkeen omassa rauhassani omaan aamu-aikaani. Ja kyllä, mulla oli manteli. Enkä edes valikoinu, tähän asti oon aina etsinyt tai lisännyt purkista lautaselleni. 



Syy aikaiseen heräämiseen löytyy tietysti tallilta. Oltiin valmennustovereiden kanssa suunniteltu katrilli-näytös ja se sitten piti esittää Joulurauhanjulistuksen jälkeen, mikä oli tosi huono juttu. Mun hevonenhan osallistuu noihin kunniaparaateihin ja arvaatte varmaan, että se oli sinkoamassa seinästä läpi kun ne kaksi kappaletta kajahti radiosta. Raasu ei ymmärtänyt, että tänään ei tarvitse toimittaa virkaa.



Kuvat on tosi heikkoja, sanoin kamerasankarille että ei edes yritä, mutta hää koitti ja napsin nyt muutaman tännekin. Poni oli tosi vaikee ratsastaa, kun se oli vaan jyräämässä eteen niin en saanu ratsastettua oikein ravia isoksi, enkä ponia pehmeeks kädelle.



Katrilli oli kuitenkin yleisön mieleen ja pidettiin vielä pieni kuvaustuokio lumisateessa ennen ponien laskemista Joulun viettoon heinäpaalien äärelle. 



Tallilta päästyäni jatkoin parhaan ystäväni luokse kahvittelemaan ja vaihtaan lahjat ja niinkun oon jo monestimonestimonesti sanonu, niin mulla on maailman paras vaimo. Tästä lisää videotervehdyksellä mahdollisesti perjantaina !

Kahviteltua mä jatkoin oman perheeni pariin ja mentiin ensin sairaalalle toivottamaan Joulut viimeiselle perheenjäsenelle ja mä en tiedä miks se on aina niin hiton vaikeeta. Sinne on vaikee mennä, sielä on vaikee olla ja sieltä on helvetin vaikee lähtee pois. Niin myös tänä vuonna.


 Sairaalalta jatkettiin äidin luokse, jossa tein muutaman joulutortun lisää, sekä pinosin piparit yhteen kippoon. Ylhäällä näette mitä käy kun keskittyy enemmän joululauluun kun torttuun ja alhaalla on maailman söpöimmät hattivatti-piparit!



Ruokailu ja lahjojen jakaminen ja ylimääräinen seurustelu suoritettiin tottakai isovanhemmilla. Onneks joulu on kerran vuodessa, olisin tosi lihava jos tarvitsisi näin paljon syödä yhtään useammin...


Näinpä mun jouluaatto, oli kivaa kun oli pitkästä aikaa vain perhe, muutamana viimevuonna on ollut itsekunkin huonompia puoliskoja mukana. :D 

Nyt nappaan kisut kainaloon ja painelen nukkumaan ! 
ai miten pasi ei tykkää kun sitä rutistaa<3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !