tiistai 15. lokakuuta 2013

Ikävä

Ehkä vähän henkilökohtasempaa tekstiä, mutta mä koen, että mä saan tehdä niin. 
Multa on lähtenyt tän maan päältä ystävää toisensa perään, kaveria kaverin jälkeen ja lukematon määrä tuttuja ihmisiä. Mä otan jokaisen ihmisen pois lähdön tosi vahvasti, tärkeiden ihmisten kohdalla mä saatan olla parikin viikkoo täysin eristäytyneenä ja itee saman verran, mitä mä itken vuoden aikana. 

Tällä kertaa mä puhun ihmisestä, jonka sydän oli puhdasta kultaa. Ihmisestä, joka oli aina niin ilonen, avoin, ystävällinen ja semmonen päivän säde. Mä en oo koskaan elämässäni tavannu yhtä hyvää jätkää, en ikinä. Ihmisestä, joka me menetettiin päivälleen 2 vuotta sitten. 

En pysty ees muisteleen tilannetta, kun mun puhelin soi ensimmäisen kerran tämän asian tiimoilta. Mä vaan nauroin, että nyt on paska läppä ja jatkoin uniani. Seuraavana päivänä sain useamman puhelun ja tekstiviestin, kys. ystävän facebook täyttyi lepää rauhassa - viesteistä ja mä en uskonu sitä edelleenkään. Koitti hautajaiset, mä seisoin duunipaikan pihassa sillä hetkellä, mä en edes harkinnut meneväni paikalle, ei musta olis ikinä ollu siihen. Mulle iski niin järkyttävä henkinen paha olo, että mä lösähdin maahan ja itkin. Sillon mulle vasta iski todellisuus, että hän on oikeesti poissa. Koko meidän käpykylä oli tosi vaimeena, tää ihminen oli vaan niin uskomaton, että se kosketti kaikkia. 

aina sydämessä, ikävä joka ei koskaan hellitä ♥


"Loppujen lopuksi, kun menetät jonkun, ei yksikään kynttilä tai rukous poista sitä tosiasiaa, että ainoa asia, mikä sinulla on jäljellä, on tyhjä paikka sydämessäsi siinä kohtaa mikä ennen kuului välittämällesi ihmiselle."

Nuku rauhassa ystävä, mun maamyyrä♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !